Viherpeikko: Selkärankaisen liskojen kuningas ja metsän salaperäinen yölaulaja!

Viherpeikko ( Hyla arborea) on viehättävä, melkein leijuvaan lentoon pystyvä sammakkoeläin. Se kuuluu puiden oksilla viihtyviin puusammakkoihin, ja sen uskomaton kyky hypätä useita kertoja oman pituutensa verran tekee siitä varsinaisen akrobaatin luonnon näyttämöllä.

Viherpeikon tunnistaa helposti kirkkaan vihreästä väristään ja keltaisesta tai valkoisesta rajauksesta silmien ympärillä. Väri vaihtelee kuitenkin hieman yksilöittäin ja ympäristön mukaan. Esimerkiksi kuivemmassa ilmastossa eläville viherpeikoille on tyypillistä tummempi, ruskeampi väritys.

Elinympäristöt ja levinneisyys

Viherpeikkoja tavataan lähes koko Euroopassa, lukuun ottamatta Pohjoismaita ja Venäjää. Niiden levinneisyysalue ulottuu myös Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Tämän ketterän sammakon ensisijainen elinympäristö on kosteat metsät, joissa runsaasti puita ja pensaikkoja. Se viihtyy erityisesti tammi-, koivu- ja pajumetsissä, joissa on myös pensaita ja pensaikkoja suojana ja pesimäpaikkana.

Elintavat ja ravinto

Viherpeikon aktiivisuus ajoittuu pääosin iltaan ja yöhön. Päivisin se pysyy piilossa puiden oksilla tai lehtien alla, mutta kun yö laskeutuu, herää tämä pieni metsänlaulaja eloon.

Viherpeikot ovat hyönteissyöjiä ja niiden ravinto koostuu pääasiassa lentohyönteisistä kuten:

• Kärpäset
• Sudenkorvat
• Perhostoukat
• Pikkuhämeet

Viherpeikko saalistaa hyönteisiä hypäten niihin kiinni ilmassa tai nappaamalla ne oksalta. Kielen pitkä ja tahmea kärki toimii kuin imukuppi, kiinnittäen saaliin varmasti.

Lisääntyminen ja kehitys

Viherpeikon kutsuääni on selkeä “krrrt” -ääni, joka muistuttaa hieman metallipalan narinaa. Urokset alkavat laulaa keväällä, kun lämpötilat kohoavat ja sade alkaa.

Naaras munii 1000-2000 munaa vedenalaiseen kasvillisuuteen. Toukat kuoriutuvat muutamassa viikossa ja elävät vedessä syöden planktonia ja vesikasveja. Muutaman kuukauden kuluttua toukat metamorfoosiin ja kehittyvät aikuisiksi sammakkoeläimiksi, jotka lähtevät etsimään uutta kotia metsän puista.

Viherpeikkojen suojelu

Viherpeikko on luokiteltu vähiten huollettavaksi lajiksi Suomessa, mutta se on silti altis häiriöille, joita aiheuttaa:

• Metsätalous: Hakkuut ja metsänmuokkaus voivat tuhota viherpeikon elinympäristön.
• Sadevesien kerääminen: Sadevesiä kerätään usein asennuksilla, jotka estävät viherpeikkojen pesimistä.
• Tieliikenne: Tieverkon leviäminen voi pilkkoa viherpeikon elinalueita ja aiheuttaa kuolemia tieonnettomuuksissa.

On tärkeää suojella viherpeikon elinympäristöjä, kuten kosteita metsiä ja soita. Lisäksi voidaan lisätä sadevesialtaita ja luoda yhteyksiä eri puustoalueiden välille, jotta viherpeikko voi liikkua turvallisesti ympäristössä.

Loppupäätelmä

Viherpeikko on kiehtova ja tärkeä osa metsän ekosysteemiä. Sen kyky hypätä korkealle ja laulaa kauniita yölauluja tekee siitä ainutlaatuisen ja ihailtavan eläimen. Meidän tehtävämme on suojella tätä pientä mutta vahvaa olentoa ja taata, että sen laulu jatkuu metsissä tulevaisuudessakin.