Wilcoxina! This Tiny Animal Reveals Secrets About Deep-Sea Symbiosis

Wilcoxina on pieni, merten syvyyksissä elävä seläimistöön kuuluva olio. Se on osa Anthozoa luokkaa ja tunnetaan myös nimellä “villi koralli” sen ainutlaatuisen ulkonäön vuoksi: Wilcoxinan polyypit muistuttavat suuria kukkia, jotka tupsahtelevat meripesän pohjasta!

Wilcoxina elää symbioosissa bakteerien kanssa ja kykenee fotosynteesiin, mikä tekee siitä varsin ainutlaatuisen organismin.

Wilcoxinan Biologia: Yksinkertainen Mutta Tehokas Rakenne

Wilcoxina on yksinkertaisesti rakennettu eläin. Sen polyypit ovat muodoltaan putkimaisia ja niissä on useita tentacleja, jotka auttavat sen nappaamaan ravintoa.

Wilcoxinan polyypit ovat tavallisesti 5-10 millimetriä halkaisijaltaan ja niiden väri vaihtelee keltaisesta ruskeaan.

Symbioosista Elämiseen: Kuinka Wilcoxina Kukoistaa

Wilcoxinan ainutlaatuinen kyky fotosynteesiin johtuu symbioottisesta suhteesta bakteereihin. Bakteerit asuvat Wilcoxinan polyyppeja ympäröivissä kudoksissa ja tuottavat energiaa auringon valosta, samalla kun Wilcoxina tarjoaa suojaa ja ravintoaineita.

Tämä symbioottinen suhde on tärkeä Wilcoxinan selviytymiselle syvissä vesissä, missä aurinko ei pääse lävitsemään pinnan alla olevaa vettä.

Ravintoketjussa: Wilcoxina syö planktonia ja muita pieniä organismeja, jotka ujuvat sen tentaclesien läpi.

Lisääntyminen: Wilcoxina lisääntyy sekä suksellisesti että vehnestysellisesti. Suksellisessa lisääntymisessä naaraat ja koiraat vapauttavat gameetteja veteen, jotka hedelmöittyvät ja kehittyvät uudeksi polyyppiksi. Vehnestysellinen lisääntyminen tapahtuu silloin, kun yksi polyppi jakautuu kahdeksi tai useammaksi polyypiksi.

Mielenkiintoisia Tietoja Wilcoxinasta:

• Wilcoxinaa löytää syvistä vesistä, yleensä yli 200 metrin syvyydestä.
• Se on yksi harvoista anthozoa-lajeista, jotka kykenevät fotosynteesiin.
• Wilcoxinan polyypit voivat elää useita vuosia, jopa yli kymmenen vuotta.

Wilcoxina - Tulevaisuuden Tutkimuksen Kohde?

Wilcoxinan ainutlaatuinen symbioottinen suhde ja kyky fotosynteesiin tekevät siitä kiinnostavan tutkimuskohteen tulevaisuudessa.

Tutkijat voivat oppia Wilcoxinalta paljon syvänmeren ekosysteemeistä ja mahdollisista uudenlaisista energiahankintamenetelmistä, jotka hyödyntävät auringonvaloa syvissä vesissä.